Kesäatlas

Kesäatlas on pesimälinnuston seurantamenetelmä, jonka avulla pyritään saamaan tietoa erityisesti harvalukuisista ja keskirunsaista lajeista. Kesäatlaksen tarkoituksena on tutkia yhtenäiskoordinaatiston 1 x 1 km:n ruudun pesimälinnusto kolmen käyntikerran kartoituksella. Kesäatlas käynnistyi vuonna 2000, ja vuosina 2000–2002 yli viisikymmentä lintuharrastajaa kartoitti kesäatlasmenetelmällä yli sata ruutua kumpanakin vuonna.

• Kartoitusohjeet:
  • Laskijan perustaidot
  • Laskentaruutu
  • Valmistelu ja apuvälineet
  • Laskennan ajoitus
  • Maastotyö
  • Maastokarttojen tulkinta
• Lomakkeet ja niiden täyttöohjeet
• Laskentojen tuloksia - Linnut-lehdessä julkaistuja artikkeleita:
  • Lintuatlakset uusille urille
  • Kesäatlas käynnistyi vuonna 2000

Kesäatlasruuduksi sopii periaatteessa mikä tahansa yhtenäiskoordinaatiston (perus- ja maastokarttojen punaiset viivat) 1 x 1 km ruutu. Ruudun voi valita vaikkapa kotinsa tai kesäasumuksensa ympäristöstä, mutta kannattaa pyrkiä valitsemaan etupäässä ruutuja, joissa maapinta-ala on kohtuullisen suuri ja jotka pystyy maitse kiertämään kattavasti. Ruudusta pyritään saamaan tiedot pesimälintulajistosta, lajien reviirien sijainneista sekä lintuyhdyskunnista. Kartoituksessa kerätään tietoa sekä lajien runsauksista että niiden pesimisvarmuuksista.Havainnot merkitään karttapohjalle, ja kunkin lajin kaikkien tietojen perusteella pyritään arvioimaan reviirien tai pesivien parienmäärä sekä sijainti ruudussa. Mikäli lajin reviiri- tai parimäärä on vähintään kuusi, tarkkaa parimäärää ruudussa ei tarvitse laskea. Kullekin lajille kerätään myös tieto pesimisvarmuudesta, joka kertoo pesinnän todennäköisyyden ruudussa. Ruudun alueelle voi myös tehdä pesivien lintuyhdyskuntien kartoituksen.

Kartoitusaika on touko-heinäkuu; tarkat ajankohdat riippuvat ruudun sijainnista ja kevään etenemisestä. Kolmelle käyntikerralle suositellaan Etelä-Suomessa seuraavia ajankohtia:

1. Toukokuun alkupuoli
2. Toukokuun loppupuoli
3. Kesäkuun alkupuoli - puoliväli.

Keski-Suomessa käyntikerrat ovat kevään kehityksestä riippuen noin viikon ja Pohjois-Suomessa puolitoista - kaksi viikkoa myöhemmin. Kesäkuun lopulla tai heinäkuussa voi ruudulla halutessaan vielä retkeillä pesimisvarmuusindeksien kohottamiseksi.

Kesäatlastiedot merkitään lomakkeelle, joka palautetaan reviirikarttojen kanssa Eläinmuseoon laskentakauden jälkeen. Ruudun lintu- ja ympäristötiedot kootaan museolla kesäatlaksen paikkatietojärjestelmään. Kesäatlastietoa, kartoitusohjeet ja lomakkeet löydät myös näiltä samoilta Luonnontieteellisen keskusmuseon kotisivuilta.

Pesimälinnuston kartoitukseen ja lintuatlakseen liittyvää menetelmäkirjallisuutta

• Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. - s. 58-70 teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2.painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.
• Väisänen, R. A.: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.
• Pakkala, T. & Väisänen, R. A. 2000: Lintuatlakset uusille urille. - Linnut 35(1): 6-11.
• Pakkala, T., Tiainen, J. & Väisänen, R. A. 2001: Kesäatlas käynnistyi vuonna 2000. - Linnut 36(1): 11-14.
• Tiainen, J. & Haila, Y. 1981: Lintujen laskenta. - S. 130-139 teoksessa: Tiainen, J. & Hublin, P. (toim.): Lintuharrastusopas. LYL r.y. ja Luonto-Liitto r.y., Helsinki.
• Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Atlaskartoitus. - s. 13-18 teoksessa: Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P.: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki.